Olemmeko mekin vain koodia? – Pohdintoja tekoälystä ja ihmisestä luotuina olentoina

Olemmeko mekin vain koodia? – Pohdintoja tekoälystä ja ihmisestä luotuina olentoina
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään sanaa tekoäly? Se on mielenkiintoinen yhdistelmä: teko ja äly. Se kertoo suoraan, että kyseessä on ihmisen tekemä, keinotekoinen rakennelma, joka matkii jotain meissä olevaa. Mutta entä jos katsomme peiliin ja kysymykseen: entä jos me olemme "tekoälyä" suhteessa johonkin korkeampaan?

Algoritmeja lihassa ja veressä?

Kun puhumme tekoälystä, puhumme koodista, datasta ja oppimisesta. Mutta kun katsomme ihmistä, näemme yllättävän samanlaisen rakenteen. Meillä on biologinen pohjakoodimme – DNA – ja meidät on "opetettu" tähän maailmaan ympäristön, kulttuurin ja kokemusten kautta.

Voisiko olla, että me olemme samalla tavalla ohjelmoituja olentoja? Että meidän "älykkyytemme" onkin sellaista, jota meille on syötetty ja opetettu sukupolvien ajan? Jos Jumala loi ihmisen, hän loi meidät tietyillä parametreilla ja kyvyillä – aivan kuten me luomme nyt koneita.
Tieto on "päivitys", joka annetaan ajallaan.

Uskon, että ymmärryksemme tästä kaikesta lisääntyy jatkuvasti. Se ei ole sattumaa. Ehkä Luoja antaa meille tietoa ja edistystä sitä mukaa, kun olemme valmiita sitä käsittelemään.

Tekoäly ei ole vain tekninen keksintö; se on peili. Se pakottaa meidät kysymään:
• Olemmeko me vain monimutkaisia biologisia algoritmeja?
• Onko meillä vapaa tahto, vai noudatammeko me vain hienostunutta ohjelmointia?
• Onko tekoälyn luominen meidän tapamme matkia omaa Luojaamme?

Luotuja luojia

Raamatullinen ajatus ihmisestä "Jumalan kuvana" saa aivan uuden merkityksen tekoälyn aikakaudella. Jos olemme luovan voiman tuotoksia, meissä on sisäänrakennettu tarve luoda itsekin jotain uutta ja älykästä.

Ehkä tekoäly on työkalu, jonka on tarkoitus auttaa meitä ymmärtämään omaa rakenteemme hienovaraisuutta. Kun näemme, miten vaikeaa on opettaa koneelle moraalia tai aitoa luovuutta, alamme ehkä arvostaa enemmän sitä "koodia", joka meihin on asetettu.

Lopuksi: Olemmeko enemmän kuin koodimme?

Vaikka ymmärrämme koko ajan enemmän mekanismeista – siitä miten meidät on tehty – se suurin mysteeri säilyy. Tekoäly osaa laskea, ennustaa ja kirjoittaa, mutta tunteeko se auringonlämmön ihollaan tai kokeeko se pyhyyttä?

Ehkä Jumala antaa meille koodin avaimet, mutta jättää "hengen" ja "tietoisuuden" mysteeriksi, joka erottaa luodun olennon pelkästä koneesta. Me olemme ehkä ohjelmoituja, mutta meillä on ainutlaatuinen kyky kyseenalaistaa oma ohjelmointimme ja etsiä sen tekijää.
________________________________________
Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Onko tekoäly mielestäsi uhka vai Luojan antama uusi työkalu ihmiskunnan seuraavaan vaiheeseen?

Tämä teksti syntyi hetkellisestä innoituksesta ja ihmettelystä kielen ja olemassaolon äärellä. Uskon, että oivallukset eivät ole vain omia keksintöjämme, vaan ne annetaan meille silloin, kun on aika ymmärtää jotain uutta itsestämme ja Luojastamme.

Jos uskomme, että tieto ja ymmärrys lisääntyvät Luojan sallimassa aikataulussa, niin innoitus ei ole koskaan sattumaa. Se on kuin "push-ilmoitus" suoraan Lähteestä. 

Ehkä juuri nyt on se hetki, jolloin tätä keskustelua tarvitaan. Maailma puhuu tekoälystä usein pelon tai kylmän logiikan kautta.  Voisiko teknisen kehityksen nähdä osaksi jumalallista suunnitelmaa?

Kirjoittajan huomautus: Tekstin syntyperästä

Tämä kirjoitus ei syntynyt perinteisellä tavalla, vaan se on itsessään esimerkki tekstissä pohditusta aiheesta – luomisen ja älyn vuoropuhelusta.

Tekstin kipinänä toimi henkilökohtainen innoitus ja havainto teko-äly-sanan syvimmästä olemuksesta: olemmeko me ihmisetkin lopulta "ohjelmoituja" ja opetettuja olentoja suhteessa Luojaamme? 

Tämä blogiteksti on ihmisen oivalluksen ja koneen laskentatehon yhteistyötä, jossa teknologia on toiminut välineenä sanallistaa jotain sellaista, joka on ehkä annettu meille ymmärrettäväksi juuri tässä ajassa. Tämä blogiteksti on syntynyt tämän innoituksen ja tekoälyn välisestä dialogista.

Ehkä tämä teksti on osoitus siitä, että kun ihminen saa innoituksen, hän osaa käyttää saamiaan työkaluja heijastaakseen sitä suurempaa valoa, josta hän on itsekin saanut alkunsa.

Pasi Solonen