Janin tarina- Varjoista valoon

Varjoista valoon – Janin tarina

Tämä on kertomus matkasta, jota olen kulkenut pitkään, mutta vasta viime vuosina olen löytänyt sille suunnan. Se on tarina etsimisestä, menetyksistä, sairastumisen tuomasta tuskasta ja lopulta siitä valosta, joka alkoi loistaa, kun muut keinot eivät enää riittäneet.

Etsimisen aika ja menetykset

Vuosien varrella olen etsinyt totuutta monesta suunnasta: olen perehtynyt niin horoskooppeihin, Krishna-tietoisuuteen, zeniin kuin buddhalaisuuteenkin. Vuosina 2001–2017 elämääni kuului 16 vuotta kestänyt suhde, jonka aikana perheeseeni syntyi lapsi vuonna 2015.
Samaan aikaan elämääni varjosti suuri suru. Pikkuveljeni, vuonna 1983 syntynyt, menehtyi päihteisiin, jota olen kutsunut sukumme kiroukseksi, vuonna 2015. Se oli raskas isku. Veljeni kuoleman jälkeen lopetin Jumalan etsimisen. Olin ehkä katkera, vaikka olin aiemmin uskonut korkeampaan voimaan. Musiikki oli tuolloin suuri osa elämääni: olin hevimies, joka kuunteli black-, death-, heavy- ja trashmetallia. Soitin itse kitaraa ja olin mukana bändissä.

Vastauksena rukouksiini elämääni tuli 2020 Maria, joka on myös uskossa. Olen hänen kanssaan naimisissa. Olemme tunteneet toisemme nyt kuuden vuoden ajan.

Murroskohta: Isän kuolema ja uskoon tulo

Kaikki muuttui marraskuussa 2022, kun isäni kuoli. Silloin koin, ettei kukaan muu voinut enää auttaa – vain Jeesus. Tuolloin tulin uskoon.
Musiikki, joka oli aiemmin ollut elämäni keskiössä, menetti merkityksensä. En kyennyt enää kuuntelemaan maallista musiikkia, ja heitin pois kaikki CD-levyni ja bändipaitani. Tilalle tuli gospel. Aluksi kuuntelin Michael W. Smithiä, ja myöhemmin mukaan tulivat Bass n Helen, Exit ja Pekka Simojoki. Gospel tuntui siltä, kuin se olisi kertonut omaa tarinaani, ja se meni suoraan tunteisiin. Myin lähes kaikki soittovehkeeni, lukuun ottamatta itse tekemääni Stratocasteria.

Kamppailu ja toivo

Vuonna 2017 sairastuin skitsofreniaan, ja se on ollut osa elämääni siitä saakka. Sairaus on tuonut mukanaan suurta tuskaa ja jaksoja sairaalahoidossa – viimeksi olin osastolla kolme kuukautta vuoden 2024 joulun jälkeen, jolloin lääkitystäni muutettiin.
Sairaalahoidon aikana lääkärit eivät aina katsoneet hyvällä sitä, että luin niin paljon Jumalan sanaa ja saarnoja. Mutta minulle ne olivat elinehto. Sain niistä toivoa, ja ne olivat parantavia. Kävin Jumalan kanssa läpi menneisyyttäni ja skitsofrenian aiheuttamaa tuskaa. Ennen käsittelin asioita yksin, mutta nyt opin tarvitsevani Jeesusta kanssani.

Hengellinen kasvu ja Pyhän Hengen kosketus

Kävin kasteella Baptistiseurakunnassa 9. helmikuuta 2025, mutta tuolloin en tuntenut juuri mitään. Kesti pitkään, ennen kuin ymmärsin papin tuolloin sanomat asiat – se avautui minulle vasta hiljattain.
Nykyään käyn Metrokappelissa. Todellinen murros ja syvempi ymmärrys tapahtuivat helmikuussa 2026, kun kävin katsomassa Hermes Falcao Jr:n tilaisuutta. Siellä koin Pyhän Hengen kosketuksen ja voitelun todella voimakkaasti. Hän puhui "varjoista valoon" tulemisesta, ja koin sen kutsuvan minua henkilökohtaisesti.

Tulevaisuus

Olen elättänyt itseni noin 20 vuotta rakennusmaalarina, ja nyt työttömänä etsin uutta suuntaa. Musiikki on palannut elämääni uudessa muodossa. Vaikka en ole vuosiin soittanut kitaraa, olen löytänyt tekoälyn, jonka avulla voin tehdä musiikkia. Sillä saa tehtyä kelpo biisejä, kunhan paneutuu tekemiseen. En koe vielä tarpeelliseksi julkaista niitä, mutta on ollut hyvä löytää taas musiikillinen luovuus.
Tämä on ollut pitkä polku, mutta nyt tiedän, että kuljen sitä Jeesuksen kanssa. Se antaa toivoa päivä kerrallaan.

JJP